Rayleighin luku

Rayleighin luku kuvaa aineen sisäistä lämmönsiirtoprosessia. Jos Rayleighin luku on pienempi kuin 10 9 {\displaystyle \scriptstyle 10^{9}} , kyseessä on laminaarinen virtaus ja jos luku on suurempi kuin 10 9 {\displaystyle \scriptstyle 10^{9}} , virtaus on turbulenttia.[1]

Reyleighin luku määritellään Grashofin luvun G r {\displaystyle \scriptstyle Gr} ja Prandtlin luvun P r {\displaystyle \scriptstyle Pr} tulona:

R a = G r P r = g β ( T s T y ) L 3 ρ c p λ ν {\displaystyle Ra=Gr\cdot Pr={\frac {g\beta (T_{s}-T_{y})L^{3}\rho c_{p}}{\lambda \nu }}} ,

missä

  • g on putoamiskiihtyvyys (9,81 m/s²)
  • β {\displaystyle \beta } on lämpölaajenemiskerroin (1/K)
  • T s {\displaystyle T_{s}} on pinnan lämpötila (K) tai (°C)
  • T y {\displaystyle T_{y}} on ympäristön lämpötila (K) tai (°C)
  • L on karakteristinen mitta (m)
  • ρ {\displaystyle \rho } on tiheys (kg/m³)
  • c p {\displaystyle c_{p}} on aineen ominaislämpökapasiteetti (J/(kgK))
  • λ {\displaystyle \lambda } on aineen lämmönjohtavuus (W/(Km))
  • ν {\displaystyle \nu } on aineen kinemaattinen viskositeetti (m²/s)

Mikäli Rayleighin luvun arvo on pienempi kuin tapauskohtainen kriittinen arvo, tapahtuu lämmönsiirto pääasiassa johtumalla, jos suurempi on konvektio lämmönsiirtoa hallitseva tekijä.

Lähteet

  1. Sawhney, G. S.: Heat And Mass Transfer, s. 277. I. K. International Pvt Ltd, 2010. ISBN 9789380578392. (englanniksi)